Nuppuja ja joulua

 

Klo 16:04 --> Johan oli sateinen viikonloppu! Mutta ainakaan 1,5 viikkoon ei ole näkyvissä pakkasia. Eikä siis lumisateitakaan. Syksyistä siis on. 

Ja kivaa, kun kaikki muutkin ovat tulleet takaisin oikeaan aikaan. Minun ei ole tarvinnut moneen vuosikymmeneen väännellä viisareita, kun olen ollut koko ajan oikeassa ajassa. Toivottavasti Suomen hallitus vihdoin uskaltaa tehdä ihan omia päätöksiä ja lopettaa moisen pelleilyn, eikä ensi keväänä kenenkään tarvitsisi olla väärässä ajassa! 

On se kummallista tämä nykyaika, kun oman maan hallitus ei saa tehdä oman maan asioita koskevia päätöksiä. Vai eikö uskalla?

 

Kävin vanhoja koruja läpi ja heitin suuren määrän mm. nappikorviksia roskiin. Tai suurin osa meni metallinkeräysastiaan. Oli pakko tarkistaa, miten korut hävitetään. 

Siis ihan noista ns. rihkamakoruista oli kyse. Kultakorut olen myynyt romukullaksi vuosikausia sitten, koska kulta ei sovi minulle. 

Metalliset menevät siis metallinkeräykseen, muoviset, puiset, lasiset ja keraamiset korut hävitetään sekajätteenä. Hyvä oli tuokin asia tarkistaa.

 

Perjantaina etsin, mitä asemaa radiosta nyt kuuntelisin. Olen niin kyllästynyt Pookin ja Järviradion omakustanne-wanna-be-laulajiin. Halusin kuunnella jotain oikeaa musiikkia, jossa laulavat laulutaitoiset, ässäviattomat, nuotissa pysyvät laulajat. 

Huomasin luettelossa Jouluradion ja ajattelin katsoa, mitä sen sivuilla lukee. Ja sehän soi jo! Vai soiko läpi vuoden, en tiedä, kun en pariin vuoteen ole kuunnellut. Kyllästyin heidän a cappella vinkujiin aiemmin. Niinpä olen kuunnellut sitä nyt samalla, kun teen joulujuttuja.

Laitoin jo nyt keittiön ikkunaan sen imukuppikuusen. Kullanvärisiä nauhoja oksiksi ja koristeeksi keltaisia ja oransseja servettineilikoita. Mietin kyllä, että jos niitä lepakoita olisin laittanut myös  siihen lentämään ympärille, mutten tiedä.... Katsotaan nyt, viitsinkö olla amerikkalaismielinen. Itsekseni mietin, että mistä niin rumia lepakoita onkaan laatikkooni eksynyt. Ovat varmaan tulleet kylkiäisinä. Jos laitan ne ikkunaan, ne kyllä saavat lentää viikonloppuna roskiin. Pitääkin etsiä kaikki söpöt hämähäkit.

Jouluksi laitan vihreää nauhaa kultaisten tilalle, lisään valoketjun, latvatähden ja pieniä palloja oksille. 

Friillä alkoivat jouluelokuvat, mutta ainakin tämän viikon tarjonta on uusinnan uusintaa. Ensi maanantaina näkyy olevan eka uusi juttu. Sopivaa katseltavaa kutomisen ja restoraattorin polkemisen ajaksi. Teen niitä ylipolvensukkia talveksi.

 Siirsin yhtä pöytää viikonloppuna ja huomasin, että isoin joulukaktus on täynnä nuppuja. Harmi vain, että se on se olminvärinen eli haaleanvaaleanpunainen ja mitätön. Pienellä kukkahyllyköllä olevassa pienessä joulukaktuksessa on muutamia nuppuja.

Yönprinsessakin on villiintynyt ja tehnyt kolme pitkää piiskaa. Toivottavasti jossain vaiheessa se alkaa lykätä nuppujakin, että saan nauttia kukkiensa hienoudesta. 

Kylppärin ikkunalaudalta keräsin taas kourallisen nukkumatin kuivuneita ja sen pois pudottamia kukkia. Se vain jaksaa tehdä uusia kukkavarsia ja kukkia. On varmaan löytänyt oikean paikkansa tässä huushollissa. Kukkia on nyt ollut pitkälti yli 100. 

Eräs tuttava aikoi heittää kaksi orkideaansa roskiin, mutta pyysin tuomaan tänne. Saan vihdoin kokeilla, saanko niitä menestymään, että joskus uskallan ostaa sen kirkkaankeltaisenkin. 

 

Päivänä muutamana kävellessäni kaupungilla, vastaani tuli kaksi nuorta naista. Toinen sanoi, että hän tykkää lakistani. Koska he kulkivat pareittain, he olivat luultavasti mormoneja, aksentista päätellen, joten sanoin vain kiitos ja jatkoin matkaani. Olisivat kuitenkin tyrkyttäneet jumalaansa. Raukkaparat on lähetetty kauas maailmalle ihan turhaan. 

Eikä se lakkini nyt niin kummoinen ole. Musta fleecebaskeri, johon olen laittanut kaksi erilaista kimaltavaa roosanauha-korua ja ommellut etuosan kiinni parilla pistolla, ettei tuuli nosta sitä pois päästä.:)

 

Nyt on myös koronavahvistus ja influenssarokotus saatu. Meitä oli kolme samanetunimistä varatuilla ajoilla. Huvitti. Kaikki varmaan samanikäisiä. Sattui olemaan entisiä työkavereitakin, mutten sanonut mitään poislähtiessä heille, sillä itse sain kutsun viimeisenä, eivätkä he siis nähneet, kuka siellä olijoista olin. Suurin syy oli se, että he näköjään ovat sortuneet viinan kiroihin. En halua sellaisten kanssa olla tekemisissä. En halua vippaajia elämääni, olkoot tuttuja tai ei. Sori siitä!

Koronarokotusta varten sain selittää juurta jaksain sairauteni, sillä se päätätönen piti kiinni siitä 75 vuoden iästä. Rokottajanainen oli vasta opettelemassa sitä hommaa. Sanoin saaneeni molemmat rokotukset viime kerrallakin. No, pääasia että se on nyt saatu. Kysyin myös RSV-rokotteesta, mutteivät he tienneet yhtään mitään siitä ja sen saatavuudesta. Menen kysymään apteekista, jossa myydään kaikenlaisia rokotuksia.

Tarkistin asian netistä, eikä siinä koronarokotuksessa olisi pitänyt olla mitään ehtoja tai estoja. THL:n suositusten mukaan minullakin oli äkkiä katsoen neljä sellaista tautia, jotka voivat altistaa minut vakavalle koronavirustaudille, ja joiden takia se rokotus kuuluu minulle.  

Samalla hain neuvonnasta Neiti Siro Sieväseen uuden letkun ja maskin, jotka tilasin viime viikolla. Ja labrasta pissakoepurkin. Pitää soittaa omahoitajalle ja kysyä, mitä kaikkea loppuvuodesta on odotettavissa.

 

Kun muutama päivä sitten kävin Salessa kävelylenkin päätteeksi, ajattelin palauttaa kaksi pulloakin samalla. Automaatilla oli vanha mummo ison pullokassillisen kanssa. Lykkäsin ne kaksi pulloa hänelle. Ei hän pullopanteillaan ruokaa ostanut, vaan kun olin pakkaamassa vähäisiä ostoksiani, hän tuli kassalle siidereitten kanssa. Mutta pitää sitä jotain iloa elämässä olla, kait..... 

En ole vielä löytänyt sitä pinkkiä princettiaakaan. Tarjolla on kyllä isoja vaaleanpunaisia ja persikanvärisiä erikokoisina, mutta se on aivan liian pliisu väri minulle. Niinpä viimeksi ostin taas valmiin pikkukimpun. Siinä on kolme neilikkaa, joku valkoinen perhosen näköinen kukka ja vihreää. Ehkä alan käyttää noita silkkikukkiani maljakossa. Noita, joista teen koristeita ulko-oveen.

 

 Eiköhän tässä ollut taas yhdelle kertaa tarpeeksi tarinaa.

 Toivotan herttaista hämärän hyssyä!