Kipua ja karkkia

 

Klo 19:15--> Olen kaksi yötä valvonut kipeän jalan takia. Valvoin yöllä ensin kaksi tuntia sängyssä etsien hyvää asentoa ja sitten nousin ylös, kun ei sitä löytynyt. Aamuyöstä oli pakko mennä nukkumaan, kun tiesin Mysteerimiehen tulevan heti aamulla ohikulkumatkallaan käymään muutamaksi tunniksi. 

Tänään jalka oli entistä kipeämpi, turvonnut, punainen ja varpaat ihan tunnottomia. Sättäilin sairaanhoitajan kanssa ja hän ohjasi minut menemään Kivo:lle (kiirevastaanotolle). Eihän siinä auttanut muu kuin vetää Ventolinea nassuun, laittautua matkaan ja mennä sinne sairaalanmäelle.

 

Pelkäsin jo, että on joku laskimovika, veritulppa tai jotain. Ilmoittauduin luukulla, kun numeroni tuli seinälle, menin sairaanhoitajamiehen kanssa hoitohuoneeseen ja siellä katsottiin jalat. Joutui kyllä auttamaan sukkien kanssa ja vetämään farkutkin jalasta, kun en itse saanut toista lahjetta autettua pois kipeän jalkani kanssa. Hän oli sitä mieltä, että tässä tarvitaan nyt lääkäriä, joten pääsin jonoon. 

Ihmeen vähän aikaa joutui odottamaan, olisiko ollut vartin verran, kun nimi jo huudettiin.

Nuori mieslääkäri kysyi vaivat, kehotti ottamaan puseron pois ja sitten kuunneltiin sydän ja keuhkot. Pusero takaisin ja housut ja sukat pois. Sitten pöydälle makaamaan ja ultrattiin nivusista. Kaikki oli kunnossa eli ei valtimovikaa.

Sitten istuin pöydän reunalle ja ultrattiin jalka. Kaikki vääntelyt tuntuivat kivuliaammilta vasemmassa, terveemmässä jalassa. Kun kaikki oli ultrattu, hän sanoi tietävänsä, mikä minua vaivaa. Vaatteet päälle vain, kun geelit oli putsattu.

 

"Sinulla on penikkatauti, sen jokainen oire." Lepoa, kipugeeliä, kylmää. Ja liikuntakielto kuukaudeksi. Vain vähän saa kävellä, pakolliset menot, ja voimistella annetuin ohjein. Jos vielä kuukauden kuluttua on kipeä, pitää käydä terveyskeskuksessa ja sieltä annetaan lähete kirurgille, joka arvioi leikkauksen tarpeen. 

Että sillä lailla. Minä kun olen luullut, että penikkatauti on vain urheilijoiden tauti.

 

En jaksanut kävellä apteekkiin hakemaan Voltarenia, jota suositeltiin (Ibumax ja Burana on kuulema minulta kiellettyjä sydänvaivojen vuoksi, vaikkei siitä sydänpolilla mitään sanottu), enkä hakemaan kylmäpusseja. Hain kaupasta jouluisia vaahtokarkkeja, lakupiippuja ja karkkikeppejä. Jotain lohdutusta. ;)

Kun nousen ylös, en tahdo päästä liikkeelle ja onnun. Mutta helpotuksen huokaus pääsi, kun sai tietää, ettei ole kyse mistään veritulpan alusta. Huoh! Ja vielä kerran Huoh!

 

Että siihen kaatui suunnitelmani polkea restoraattoria keinutuolissa istuen, kutoen ja jouluelokuvia katsellen. No, elämä on.

Levätään ja laiskotellaan sitten oikein luvan kanssa. :)

Toisaalta, en tiedä, miten voisin laiskotella, kun sängyssä makaaminen ei tunnu mukavalta. Nostan varmaan jalan pallin päälle, keinuttelen keinutuolissa ja kuuntelen radiota. Tai levyjä. Tai vain olen ja mietin maailman menoa. 

 

Parempaa iltaa Teille!