Lunta tippuu hiljalleen

 

Klo 11:47--> Yhdeksän tuntia katkonaista unta takana oli, kun heräsin. Puoliltaöin nukkumaan ja heräsin kahdelta oikean sisäreiden kramppiin, joka levisi alas nilkkaan ja jalkaterään asti. Tiesin sen olevan odotettavissa, kun jo illalla se sisäreisi kramppasi. Siksi otin Voltarenin yöpöydälle valmiiksi. Aikamoista kiemurtelua ja jumppaa se tarvitsi, että kohtaus meni ohi. 

Takaisin nukkumaan ja herätys sitten tunnin välein ja kävelyä, voitelua, jumppaa ja vaikka mitä temppuja, että pääsi takaisin nukkumaan.

Mutta yöstä selvisin ja nyt on kuin ei mitään vaivoja olisi koskaan ollutkaan. Tyyntä myrskyn edellä, pelkään.

 

Yle Areena ei ole toiminut pariin päivään ja siksi seuraan live-seurantana alppihiihdon tuloksia. Erika laskee kohta ja Elian myöhemmin. Erika todennäköisesti ei maaliin pääse, kun on niin herkkä laskemaan ulos radalta.

Viritin keittiön ikkunaan vaijerin ja laitoin sen pellavanvärisen punatulkkukapan salusiiniksi. Koulun kentälle kun syttyy iltakuudelta sellainen halogeeni, että se valaisee kaikki huoneet tuolla puolen taloa ja näyttää kaiken peränurkkaan asti. Ei tarvitse omia valoja laittaa palamaan ennen yhtätoista, jolloin se sammuu. Se on häiritsevän kirkas, jos oleilee esimerkiksi keittiönpöydän ääressä. Pitää mennä sellaiseen kohtaan, jossa ikkunakarmi peittää halogeenin. Se häikäisee liikaa.

Kunhan kevät saapuu ja valoisammat illat, laitan ylös sen keltaisen ruusukapan. Nyt katselen punatulkkuja ja mietin, mitä kirjailen siihen kankaan tyhjään kohtaan ensi jouluksi.

 

Pitäisi mennä tiskaamaan eiliset ostokset ja laittaa vaatteet pesukoneeseen. 

 Jaahas, piti olla Erikan vuoro, mutta häntä ennen laskenut argentiinalainen taisi loukkaantua, kun kisa on keskeytetty. Ihmettelinkin, miksi kestää niin kauan se väli ennen Erikan laskuvuoroa. Mutta yläpalkissa sitten lukikin, että kisa keskeytetty.

 

Erika pääsi maaliin, muttei toiselle kierrokselle. Sitten jäädään odottamaan Elianin laskua.

Nautinnollista lauantaita!