Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa.. ♫

 

Klo 11:37-->  ...vaikka mieli tekisi. Kas, kun on saanut olla pitkästä aikaa oman kullan kainalossa, on vaikea jäädä taas yksin seuraavaa kertaa odottamaan.

Menin siis partsille täyttämään ristikkolehteä siksi aikaa, kun Matteo valmisti ohrapuuroa puoli litraa. Kun jääkaapissa oli desin verran kermaa ja maitopurkki vajaa, laitoin Matteon töihin. Ajattelin herkutella. No, niin teinkin ja menin aamupalan nauttimisen jälkeen takaisin partsille. Mutta tulin sieltä juoksujalkaa vessanpytylle, sillä maha ei kertakaikkiaan enää kestä maitotuotteita. ;(  ;( ;( En ala!! Nyt olen kolme kertaa tyhjentänyt itseäni ja otin äsken ImodiumPlussan. Josko maha nyt rauhottuisi.

 

Menin sitten jääkaapille ja tyhjensin biojäteastiaan kaikki rahkat ja kaadoin lopun maidon pois. Ruokakermoja vielä on, mutta käytän niitä ehkä vain hiukan lihaliemellä laimennettuna, kunnes siirryn kokonaan liha/kala/kana/sienifondeihin kerman sijaan. Pitää miettiä ruokalista uusiksi.

Kyllä on helppoa niillä, jotka voivat syödä esimerkiksi nyt kevätherkkua parsaa. Tai palkokasveja, tomaatteja, paprikaa, sitrushedelmiä mielin määrin, meloneja, kurpitsaa, munakoisoa, mangoa, luumuja, kurkkua, kiiviä, avokadoa, päärynää, persikkaa, inkivääriä ja ties mitä herkkuja. Itse joudun keittämään porkkanat, omenat ja mansikat voidakseni niitä käyttää. Kuinka joskus tekisikin mieli hernekeittoa tai sinappia makkaran päälle tai ketsuppia lohkoperunoille tai....

Muistan, kuinka ravitsemusterapeutilla käydessäni kävimme läpi kuvan, jossa oli yli 60 tavallisinta juuresta, hedelmää, marjaa jms. Minulle sopivia oli 22. 

Tasan ei käy onnen lahjat. Onneksi saan syödä edes yrttejä. 

 

En ole erityisemmin koskaan pitänyt graavikaloista, mutta koronan jälkeen en enää edes maista niitä. Ihan sama, vaikka söisin pahvia kalana, niin ei maistuisi miltään. Kun pääsiäisenä sain sitä raidallista Kallen mätitahnaa, niin en siitä maista kuin suolan. Mutta onhan se kaunista leivän tai sämpylän päällä. :)

Kun suosituksena on syödä kalaa, voin siis sitä popsia makua tuntemattakin. Onneksi sentään sitruunanmehu ja tilli maistuvat siinäkin. 

Ajattelin vaihtaa pohjakuvan siniseksi, mutten löydä enää vanhaa blogiani, jossa olisi kuvia niistä kerrotuista sinivuokoista, joita kasvoi kolmessa eri paikassa Ahvenistolla.

Pian siellä varmaan kukkivat jo hämeenkylmänkukatkin. Niitä kukki yli kymmenessä eri paikassa silloin, kun niitä sen 15 vuoden aikana siellä kameraani metsästin. Harmi, että ihmiset alkoivat merkata niitä kännypaikannuksella eri puolille nettimaailmaa ja niinpä osa tuhottiin ja osa hävisi puutarhoihin. 

 

 Mutta nyt menen takaisin partsille, jos sieltä löytyy varjoisa paikka.

Lauantai-iloa!