Klo 05:31--> Tulipa kerran puhetta lapsuusajan kekseistä. Sen innoittamana menin alkuviikosta kauppaan ja ostin niitä omia silloisia suosikkejani; Carneval-, Domino- ja suklaalehtikeksejä.
Mutta eivät ne kyllä ole ollenkaan samanlaisia kuin lapsuudessani/nuoruudessani!! Dominot ovat pienempiä kuin ennen, ihan varmasti. Täällä <--klik on eräänlaista tietoa.
Suurin pettymys oli Carneval-keksit. Värit ovat hailakat, eivätkä ne maistu niin voimakkaasti kuin ennen. Vaaleanruskeasta juuri ja juuri erottaa kahvin maun. Mutta eikö niissä ollut myös harvoin esiintynyt tummanruskea keksi? Tekoäly antoi tällaisen vastauksen:
- Vegaanisuus: Keksit muutettiin kokonaan vegaanisiksi kesällä 2018. Tämä tarkoittaa, että reseptistä on karsittu pois muun muassa aiemmin käytetyt maitojauheet.
- Rasvan laatu: Nykyisin Carneval-keksien leivonnassa käytetään rypsiöljyä, kun taas aiemmin leivonnassa on saatettu hyödyntää eläinperäisiä rasvoja tai muita kasvirasvoja.
- Luonnolliset värit: Keksien kuorrutteen kirkkaat värit ovat nykyään peräisin puhtaasti luonnosta, sillä väriaineet (kuten punajuuri, saflori ja spirulina) valmistetaan värjäävistä elintarvikkeista.
Olisivat saaneet muuttaa keksien nimenkin, kun kaikkeen pitää sitä vegaanisuutta tunkea ja pilata maku.
Suklaalehdenkin maku on erilainen kuin ennen. Tekoälyn vastaus oli tällainen:
- Rasvat: Palmuöljy on korvattu nykyaikaisemmilla kasvirasvoilla, kuten rypsiöljyllä ja shealla.
- Suklaa: Pohjassa käytettävän tumman suklaan kaakaopitoisuus on vähintään 47 %.
- Ainesosat: Resepti sisältää nykyisin vehnäjauhon, sokerin ja kaakaotuotteiden lisäksi muun muassa maitorasvaa, nostatusaineita (E450, E500) ja kanelia.
Mutta tämä oli kaikkein eniten entisen kaltainen. Luulenpa, ettei suklaa ollut ennen noin tummaa kuin nykyisin. Ja minä kun en tummasta suklaasta tykkää.

Eipähän tarvitse toista kertaa noita ostaa. Vanha kunnon sokerikorppu voittaa nuo mennen tullen.
Taidankin tästä lähteä juomaan teetä - ja kastaa siihen korppua. :)
Ihanaa päivää!
Sait "kananlihalle" Carneval keksit sen aiheutti jo lapsena ja sama efekti yhä... se pinnoite, siitä tulee sellainen "jäätävä rouheinen ääni" kun joku haukkaa (kaukanakin, saati samassa pöydässä!)
VastaaPoistaLiekö sieltä saakka keksikammoni ja pappa tapasi tuoda vielä PAHEMPIA tuliaisia tytölle, pumpernikkeleitä, piparnakkeleita - onko tuttu nimitys kumpikaan?
Jaffa-keksit oli ehkä ensimmäinen keksi, jota uskalsin maistaa ja ne maistuisi yhä, jos viljaa voisi popsia...
Hih, terkuin "ääniherkkä" kylmäväreinen.... lämpiä väreitä kuitenkin toivottelen kesäisiin päiviisi ja johan se minttumaarikin kurkkii nurkilla!!
Juu, pumpernikkeleitä olen minäkin rouskinut joskus. Se oli niin suuri, ettei yhdellä kertaa jaksanut syödä. Ja kovakin vielä. Rp
PoistaJossain laulussa lauletaan: ... aika entinen ei koskaan enää palaa.. Niinhän se on keksiasioissakin.
VastaaPoistaMonessa asiassa entinen saisi palata. Esim. postin hinnoissa ja varsinkin kulkemisessa. Tai kouluasioissa; opettajilla ei ole nykyään auktoriteettia, kun ollaan kavereita ja sinutellaan, ja liikaa kuunnellaan vanhempia. Antaisivat opettajien opettaa kouluajan, kotona on sitten toinen oppimisaika. Rp
Poista